Metsänhoitotavat

Metsänhoitotavoissa on erotettavissa kaksi päälinjaa: tasaikäisten viljelymetsien kasvattaminen (viljelymetsätalous) ja jatkuvan kasvatuksen metsänhoito.

Viljelymetsätaloudessa metsä uudistetaan useimmiten avohakkuun ja sitä seuraavan uuden puuston istuttamisen kautta. Taimikkoa ja tulevaa metsää käsitellään tasoittavin harvennuksin, tavoitteena mahdollisimman tasakokoinen puusto. Lopulta riittävän järeyden saavuttanut metsä kaadetaan jälleen avohakkuulla ja korvataan uudella taimikolla. Kasvatustapa mukailee peltoviljelyä, jossa kasvusto kylvetään ja korjataan kokonaisuudessaan yhdellä kertaa.

Jatkuvassa kasvatuksen lähtökohtana on toistuvat yläharvennukset ja suuremman puuston kasvatuksen lomassa tapahtuva luontainen taimettuminen. Puuston tasaisuuden tavoittelun sijaan puiden kokovaihtelun annetaan kehittyä suureksi, jolloin samassa metsässä voi kasvaa erikokoisia puita taimista tukkipuihin (erirakenteinen/eri-ikäinen puusto). Koko puustoa ei missään vaiheessa poisteta kerralla, vaan hakkuut kohdistetaan taloudellisesti kypsiin runkoihin eli tukkipuihin. Pienemmästä puustosta kasvatetaan uusia tukkeja. 

Viljelymetsätalous otettiin Suomessa laajamittaiseen käyttöön 1950 –luvun jälkeen ja sen on ajateltu johtavan tehokkaaseen puuntuotantoon. Kasvatustapoja vertailevan metsäntutkimuksen ja käytännön kokemuksen perusteella näyttää kuitenkin yhä selvemmältä, että jatkuvalla kasvatuksella saavutetaan merkittävää kannattavuusetua verrattuna viljelymetsätalouteen.

Lisäksi viljelymetsätalouden voimaperäiset toimenpiteet kuten avohakkuut ja maanmuokkaukset sekä puupeltomaisten metsien kasvattaminen alentava huomattavasti metsien virkistys-, maisema- ja luontoarvoja. Avohakkuut aiheuttavat myös ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumista, joka kuormittaa vesistöjä. Jatkuvassa kasvatuksessa metsät pysyvät erirakenteisuuden ja luontaisen taimettumisen ansiosta jatkuvasti puustoisina, mikä on merkittävä etu metsien monikäyttö- ja luontoarvojen sekä vesistöjen kannalta.

Taloudellisessa metsänhoidossa metsää kannattaa käsitellä niin, että se tuottaa kustannustehokkaasti arvokkaita puutavaralajeja samalla kun metsään sidotun pääoman tuotto pysyy korkealla tasolla. Metsänhoidon kokonaisvaltainen kestävyys edellyttää lisäksi metsien muiden käyttöarvojen vaalimista sekä kielteisten ulkoisvaikutusten minimointia. Näitä periaatteita noudatetaan jatkuvassa kasvatuksessa ja Yhteismetsä Tuohen metsissä.

 

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito
Jatkuva kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuita. Puuta korjataan myyntiin toistuvilla yläharvennuksilla, joissa kaadetaan taloudellisesti kypsiä tukkipuita ja kasvatetaan pienemmistä puista ja taimista uusia tukkeja. Yläharvennukset soveltuvat niin eri-ikäisiin (puuston kokovaihtelu suuri) kuin tasaikäisiin metsiin (puuston kokovaihtelu pienempi).

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito
Jatkuva kasvatuksen hakkuumenetelmiin sisältyvät erilaiset luontaisen uudistamisen hakkuut, jotka myös tehdään yläharvennusperiaatteella, ja joilla synnytetään kustannustehokkaasti uusi puusukupolvi ylispuuston alle. Myös yläharvennusten yhteydessä tehtävät pienaukot ovat yksi luontaisen uudistamisen hakkuutapa. Jatkuvassa kasvatuksessa puita kasvatetaan tyypillisesti kahdessa tai useammassa latvuskerroksessa, jolloin metsä säilyy jatkuvasti puustoisena.