Lahopuu

Luonnonmetsille on tyypillistä runsaan ja tyypiltään vaihtelevan lahopuuston esiintyminen. Moni metsiemme eliölaji on erikoistunut käyttämään kuolleita puunrunkoja ravintonaan, pesäpaikkanaan tai kasvualustanaan. Tavanomaisissa talousmetsissä lahopuuta on niukasti, minkä seurauksena siitä riippuvainen lajisto on harvinaistunut. Yhteismetsä Tuohi pyrkii luonnoltaan rikkaiden talousmetsien ylläpitoon ja lahopuun määrän hallittuun lisäämiseen metsissään.

Lahopuu on luonnollinen osa metsää
Luonnonmetsissä esiintyy lahopuuta mm. keloutuneina pystypuina, katkenneina pökkelöinä ja lahoamisen eri vaiheissa olevina maapuina. Kestää vuosikymmenistä vuosisatoihin ennen kuin järeä runko häviää sammaleeseen osaksi metsän pohjaa. Lahoamisen loppuvaiheessa maatunut puuaines on hyvä taimettumisalusta ja usein maapuiden päällä kasvaakin rivistö uusia puun taimia, kuten kuvan luonnontilaisessa kuusikossa.

Tuohi säästää lahopuut hakkuissa
Talousmetsissä on usein niukasti lahopuuta, joten olemassa olevien maapuiden, pökkelöiden ja kelojen säästäminen on tärkeää. Sen lisäksi, että lahoavat rungot toimivat monen metsälajin elinympäristönä, rikastavat ne metsämaisemaa ja synnyttävät esimerkiksi laajan kirjon erilaisia kääpiä retkeilijän ihmeteltäväksi.

Yksittäiset tuulenkaadot kannattaa jättää korjaamatta
Lahopuun lisääminen on yksinkertaisimmillaan sitä, että hajanaiset tuulenkaadot jätetään metsään maatumaan. Tämä on usein myös taloudellisesti mielekästä, sillä yksittäisten runkojen korjaaminen on kallista ja aiheuttaa sulan maan aikana herästi juuristovaurioita kasvatettavalle puustolle.

Pökkelöitä kolopesijöille
Useat linnut, kuten vallitsevan metsätalouden myötä harvinaistuneet hömö- ja töyhtötiainen, tarvitsevat lahopökkelöitä pesäkolojen kovertamiseen. Tuohi säästää yläharvennuksissa pökkelöt ja synnyttää uusia katkomalla vähäarvoisia runkoja korjuun yhteydessä.