Yhteismetsä Tuohen soveltamaan jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoon sisältyy erilaisia yläharvennusperiaatteella tehtäviä hakkuita. Yläharvennukset ja erilaiset luontaisen uudistamisen hakkuut sopivat hyvin vaihteleviin lähtöpuustoihin ja paras lopputulos saavutetaan, kun hakkuutapa mukautetaan kunkin metsikön ja metsän kohdan ominaisuuksiin.
Erirakenteisen metsän yläharvennus
Jatkuvassa kasvatuksessa metsä yläharvennetaan, kun tukkipuita on korjattavaissa riittävän suurella kertymällä. Erirakenteisessa metsässä suurimpiin puihin kohdistuva yläharvennus on itsestään selvä vaihtoehto.
Hakkuussa korjataan arvokas tukkikertymä ja jäljelle jää hyvän arvokasvun antavat pienemmät puut. Tässä metsikössä harvennus voidaan toistaa n. 15 vuoden kuluttua.
Uudistuskypsän kuusikon yläharvennus
Usein myös nk. uudistuskypsissä metsissä suuri osa puustosta on taloudellisesti keskenkasvuisia, jos puustoa ei ole hiljattain käsitelty rakennetta tasoittavin harvennuksin. Tällöin taloudellisin hakkuutapa on yläharvennus.
Kuusikossa poimittiin kypsät, läpimitaltaan yli 25 cm puut ja jätettiin pienemmät rungot ja valmiit taimet lisäämään arvoaan.
Uudistuskypsän männikön yläharvennus
Myös tavanomaisilta hakkuilta säästyneissä varttuneissa männiköissä puuston kokovaihtelu on suuri ja yläharvennus paikallaan.
Kuvan mäntykankaan puustoa väljennetään toistuvasti korjaten huippulaadun puuta. Seuraavilla hakkuukerroilla harvennus tehdään männyn uudistumisen hyväksi, jolloin se säilyy kuivahkon kasvupaikan pääpuulajina myös tulevaisuudessa.
Viljelymännikön yläharvennus
Myös tasaikäisissä viljelymetsissä puuston koko vaihtelee ja yläharvennus on kannattavin hakkuutapa. Tässä tiheässä männikössä tehtiin pienemmille puille tilaa poistamalla tukkipuun mitat täyttäviä runkoja.
Hakkuun jälkeinen runkoluku on suuri, mikä mahdollistaa lukuisia tulevia yläharvennuksia. Näin menetellen valtaosa lähtöpuuston rungoista saadaan korjattua tukkimitoissa. Kasvamaan jätettyjen runkojen laatu on erittäin hyvä ja suurin osa täyttää parhaan laatuluokan kriteerit järeytyessään.
Viljelykuusikon yläharvennus
50-luvulla istutettu kuusikko oli saanut kehittyä pitkään omillaan, jolloin puuston kokovaihtelu on säilynyt suurena. Toistuvilla yläharvennuksilla korjataan talteen arvokkaat suuret tukkipuut ja annetaan tilaa pienempien arvokasvulle.
Jatkuva kasvatus tuottaa tukkia
Varttuneen metsän yläharvennuksessa valtaosa hakkuukertymästä on metsänomistajan tulon tuottavaa tukkia.
Hakkuuvoimakkuus mukautetaan lähtöpuustoon
Tiheää, ravinteikkaan maapohjan viljelykuusikkoa väljennetään asteittain, mikä edistää puuston tuulenkestävyyttä ja ehkäisee pintakasvillisuuden liiallista rehevöitymistä. Seuraavan kerran tukkia korjataan 10 vuoden päästä.
Puuston väljentyessä taimettuminen käynnistyy ja uudet puusukupolvet siirtyvät aikanaan kasvuvuoroon.
Väljennyshakkuu yläharvennuksena
Aikaisemmin alaharvennettun sekametsään tehdyllä väljennyshakkuulla tähdätään jätetyn ylispuuston ja valmiiin alikasvoksen kasvattamiseen sekä jo käynnissä olevan taimettumisen kiihdyttämiseen.
Yläharvennuksena tehdyn hakkuun kertymä oli peräti 140 m3/ha, josta 80 % tukkia. Vastaisuudessa puustoa väljennetään edelleen ja nostetaan taimikko varttumaan uusiksi tukeiksi. Valon pääsy metsän pohjalle parantaa mustikkasatoa ja säästetty alikasvos tarjoaa suojaa mm. metsäkanalinnuille.
Suojuspuuhakkuu yläharvennuksena
Kun varttuneessa metsässä on vähän kasvatuskokoisia runkoja, tehdään yläharvennus voimakkaana valmiin alikasvoksen vapauttamiseksi ja taimettumisen kiihdyttämiseksi.
Männyistä, lehtipuista ja pienimmistä kuusista muodostettu suojuspuusto luo hyvät olosuhteet uudistumiselle sekä samalla kasvaa ja lisää arvoaan tuleviin hakkuisiin. Maisema ja virkistyarvot säilyvät huomattavasti paremmin kuin tavanomaisessa avohakkuussa. Lisäksi vältytään kalliilta ja heikosti tuottavalta istutusinvestoinnilta.