Luontainen uudistuminen

Metsän uudistuminen eli hakkuissa poistettavien puiden korvautuminen uusilla taimilla on yksi edellytys metsänhoidon pitkän aikajänteen kestävyydelle. Jatkuvassa kasvatuksessa metsien annetaan uudistua luontaisesti kasvatettavan puuston lomaan syntyvistä taimista. Luontainen uudistuminen on ilmaista ja parantaa metsänhoidon kannattavuutta verrattuna istutusmetsiin perustuvaan puuntuotantoon. Lisäksi alikasvos monipuolistaa metsien rakennetta ja tarjoaa suojaa muun muassa kanalinnuille.

Metsät uudistuvat alikasvoksesta
Taimettuminen aukkopaikkoihin ja suuremman puuston lomaan on yleinen metsien luontaisen uudistumisen muoto. Ilmaiseksi syntyvän alikasvoksen säästäminen hakkuissa on yksi taloudellisen metsänhoidon lähtökohta, joka tuo aikavoittoa ja alentaa uudistamiskuluja.

Mäntyalikasvosta
Mäntykin uudistuu usein alikasvoksen kautta, vaikka sietääkin heikommin varjoa kuin kuusi. Mäntykankailla taimia esiintyy usein sankankin tukkipuuston alla.

Yläharvennukset edistävät taimettumista
Toistuvat yläharvennukset säästävät alikasvoksen ja luovat otolliset olosuhteet uusien taimien synnylle.  Yläharvennuksilla väljennetty monikerroksinen puusto päästää valoa myös alikasvokselle ja samalla ehkäisee sopivalla varjostuksella taimien kanssa kilpailevan heinikon syntymistä. Kuvan toistuvasti yäharvennetun metsän pohja on täynnä pieniä kuusentaimia odottammassa kasvuvuoroaan.

Harvennus hoitaa maanmuokkauksen
Metsämaan pinnan rikkoutuminen edistää puiden taimettumista. Sekä ajourat (kuva vasemmalla) että suurten puiden kaato (kuva oikealla) rikkovat sopivasti maan pintakerrosta paljastaen humusta ja kivennäismaata. Tällaiset laikut luovat otolliset olosuhteet luontaiselle taimettumiselle.

Taimettunut ajoura
Kuvassa ajoura muutama vuosi mäntykankaan harvennuksen jälkeen. Männyn taimettuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Varttuneissa metsissä ajourien paikkaa on perusteltua vaihdella edellisten harvennusten myötä syntyneiden taimien suojaamiseksi.

Yläharvennus säästää alikasvoksen
Usein metsässä on valmiita taimia, jolloin metsän uudistumiseen riittää alikasvoksen säästäminen korjuussa.

Pienaukon paikka
Pienaukkoja on perusteltua tehdä yläharvennusten yhteydessä kohtiin, joissa on vain korjuukypsiä puita tai juurikäävän tartuttamia kuusia. Kuvassa etualalla pienaukolle otollinen, vain suuria kuusia kasvava alue. Ympärillä kannattaa puolestaan yläharventaa, sillä puusto on erirakenteista ja suuri osa rungoista taloudellisesti keskenkasvuisia.

Pienaukoilla sekametsiä 
Pienaukot uudistuvat hyvin ja mahdollistavat myös valoa vaativien puulajien, kuten männyn sekä koivun ja muiden lehtipuiden taimettumisen.

Alikasvostaimien elpymiskyky

Alikasvostaimien elpymiskyky vapautettaessa on keskeinen metsien luontaiseen uudistumiseen ja kasvuun vaikuttava tekijä. Luontaisen uudistumisen tutkimuksesta ja käytännön havainnoista tiedetään, että alikasvostaimet elpyvät hyvin ja vanhatkin taimet lähtevät kasvuun, kun tilaa ympärillä vapautuu. Tässä muutama esimerkki:

Vanhakin alikasvos elpyy
Hyvinkin iäkkäät alikasvostaimet elpyvät, kun kasvutilaa vapautuu. Kuvan taimet ovat vuosikymmeniä sitten syntyneet sankan metsän pienaukkoon, mutta ympäröivän puuston kilpailu on pitänyt niiden kasvun erittäin hitaana. Kasvu kuitenkin elpyi välittömästi ympäröivän metsän väljenemisen myötä, mikä näkyy taimien kolmen edellisen vuoden pitkinä latvakasvuina.

Alikasvoksesta tukkipuuksi
Kuvan 1920 -luvulla syntynyt kuusi odotti 40 vuotta kasvuvuoroaan suurempien puiden alla (ytimen tiheät vuosilustot). 1960 -luvulla kasvutilaa vapautui ja taimi varttui tukkipuuksi 50 vuodessa. Puun ikä ei vaikuta sen kasvuun.

Osoitus männyn taimen sitkeydestä
Myös männyn taimien tiedetään selviytyvän vuosikymmeniä suurempien puiden alla ja elpyvän kun kasvutilaa vapautuu. Kuvassa vasemmalla Vaartajan (1951) tutkimusaineiston mänty, joka on odottanut 50 vuotta n. metrin mitassa ennen elpymistä ripeään kasvuun päällyspuuston hakkuun myötä.   Kuva: Vaartaja, O. 1951. Alikasvosasemasta vapautettujen männyn taimistojen toipumisesta ja merkityksestä metsänhoidossa. Acta Forestalia Fennica 59(1). 133 s.

Alikasvos odottaa vuoroaan
Alikasvosten kyky selviytyä vuosikymmeniä suurempien puiden alla tuo joustoa jatkuvan kasvatuksen hakkuiden ajoitukseen ja hakkuutapaan. Taloudellisessa mielessä hakkuutapa kannattaa määrittää suuremman puuston ehdoilla, niin että lähivuosikymmeninä kypsyvät puut saadaan kasvatettua yli parhaiden arvokasvuvaiheiden. Vasta tämän jälkeen on kasvuresursseja perusteltua ohjata alikasvokselle. Taimet kyllä odottavat vuoroaan.